ESTEET OVAT VOITTAMISTA VARTEN - KURJENKANERVA (Phyllodoce caerulea)

Kekkonen patisteli aikanaan ihmisiä liikkumaan tokaisemalla: "Kaikki syyt, jotka estävät meitä kuntoilemasta, ovat tekosyitä!" Ainakaan sää ei nykyvaatteilla voi olla syy sohvalle jäämiseen.

Kurjenkanerva kertoo pitkäperäisillä, nuokkuvilla ruukkumaisilla kukillaan sinnikkäästä sopeutumisesta tuntureiden äärimmäisiin oloihin. Se ei anna säiden säikyttää. Keinot ovat monet...

Kurjenkanervan kasvualueet löytyvät sellaisilta rinteiltä, joissa on huomattavan paksu lumipeite talviaikana suojaamassa paljakan viimalta ja pakkaselta. Toisaalta sen juurista ja lehdistä on löydetty öljypisaroita, jotka suojelevat kasvia jäätymiseltä. Tunturin viileät ja kosteat kesät saattavat estää hyönteispölytyksen onnistumisen. Niinpä siementen teko onnistuu varmuuden vuoksi myös itsepölytyksen kautta. Vielä neljäskin sopetumiskeino kurjenkanervalla on. Se kykenee hyödyntämään karun ympäristön ravinteet tehokkaasti juuristossaan olevien symbioottisten sienten avulla.

Kukkimattomana kurjenkanerva muistuttaa kovasti variksenmarjaa. Ne erottaa kuitenkin tällöinkin kurjenkanervan lehden alapinnalla olevasta vaaleasta juovasta. Kukinnan alussa kukka on vaaleanpunainen. Ajan kuluessa kukka kuitenkin muuttuu yhä sinisemmäksi. Tämä johtuu siitä, että kukan väriaine, antosyaani reagoi kasvin solunesteen happamuuden muutoksiin. Samanlainen muutos tapahtuu myös imikällä ja kevätlinnunherneellä.

Jotta tämän sinnikkään sopeutujan näkisi, on mentävä pohjoiseen - ainakin Kuusamon ja Kemijärven seuduille saakka. Pohjoisempana se on yleinen sekä paljakassa että metsävyöhykkeellä.