PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

lauantai 22. elokuuta 2009

VAHVA IHMINEN

"Tämä lapsi on tavattoman vahva ihminen!"

Niin kertoi yksi isä ensimmäisestä lapsestaan. Sanoja sanoessaan tuo isä piti sylissään sairaalassa äärettömän pientä letkuisssa kiinni olevaa, 700 grammaa painavaa lastaan. Pieni se oli - mutta vahva. Se taisteli hengestään täynnä elämänhalua. Ja se lapsi sai selvitä. Nyt hän on jo iso koululainen.

Mutta vahva se lapsi oli jo silloin pienenä. Se oli niin pieni. Silti tämä pieni poika teki yhdestä miehestä isän. Sen pienen pojan syntymä teki yhdestä naisesta äidin. Niin pieni ja heikko. Ja silti se pieni ja heikko sai aikaan jotakin, mikä ei voi ikinä kadota tai hävitä.

Jo silloin pienenä se sai liikkeelle ukit ja mummot, sedät ja tädit, kummit ja ystävät. Se sai liikkeelle kaikki ne sairalan teho-osastolle kastejuhlaan päässeet. Ja se sai liikkeelle nekin, jotka eivät kastejuhlaan itse päässeet. Lukemattoman monet ihmiset rukoilivat niinä päivinä tuota pientä ihmistä muistaen. Se oli ja on niin tavattoman vahva ihminen.

Omasta päiväkirjasta elämäni ensimmäisen teho-osastolla pidetyn kastejuhlan jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti