JUURIA ETSIMÄÄN - OHDAKEPERHONEN (Vanessa cardui)

Kummallinen perhonen! Pisti minut etsimään kirjahyllystä, mitä se Gezelius vanhempi piispana ollessaan 1600-luvulla oikein määräsikään! Seurakunnissa oli ruvettava pitämään ns. historiakirjoja, joihin kastetut, avioliittoon vihityt, kuolleet sekä muuttaneet oli merkittävä.

Kun piispa määräsi - ja vieläpä tiukasti seurasi, että määräys myös käytännössä toteutettiin - niin täällä ryhdyttiin suomalaisella tunnollisuudella (? - vrt. EU-lainsäädäntö!) myös kirjoja täyttämään. Suomalainen väestökirjanpito tarjoaakin tämän seurauksena suomalaisille kansainvälisesti ottaen aivan poikkeukselliset mahdollisuudet sukututkimukseen ja omien juurien etsimiseen.

Ja kirjat kertovat myös aika ällistyttävän piirteen uudistuksesta. Jos arvelit, että se toteutettiin verotuksen tehostamiseksi, erehdyit. Sekin, että valtio alkoi käyttää luetteloita kutsuntojen järjestämiseen, kuulemma ärsytti järjestelmän alulle panijaa. Luettelot nähtiin tarpeelliseksi lähinnä kirkollisen kansanopetuksen kannalta. Niillä kyettiin osoittamaan, että kirkon oma opetus myös tuotti tulosta ja että siihen kannattaa satsata!

Mutta miten se tähän perhoseen liittyy? En ollut tällaista ennen nähnyt. Luontokirjat totesivat sen ohdakeperhoseksi. Senkin tiesivät, ettei aikuisvaiheessa oleva ohdakeperhonen voi selviytyä Suomen talvesta. Niinpä keväällä meillä nähtävät yksilöt ovat tulleet tänne Etelä-Euroopasta tai peräti Pohjois-Afrikasta lentämällä! Näiden vaeltajaperhosten toinen sukupolvi on parhaillaan meillä ihasteltavana. Tämänkin perhosen "ukki ja mummu" ovat siis olleet vähintäinkin eteläeurooppalaisia! Löytyisivätkö juuret syntyneiden, muuttaneiden tai saapuneiden kirjoista...