PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 25. elokuuta 2009

YKSI AINUT TIE

Filippus ja etiopialainen hoviherra keskustelivat aikoinaan näin:
"Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää lukemaasi?"
"Kuinka voisin ymmärtää, jos kukaan ei minulle selitä!" (Apt. 8)

Siinähän se on sanottu! Mitään ei koskaan opita tyhjästä. Adventtivirressä on jotakin, joka puhuttelee sanomallaan ympäri vuoden. Tosi yksinkertaisen selvästi se on siellä sanottu:
"Ihminen ihmiseltä Jumalan lahjat saa!" (Vk. 12:5)

Siinä ei tosiaan ole mitään muita teitä. Aina ihminen toiselta ihmiseltä. Muistaisinpa tämän. Minäkin olen toisilta saanut. Mutta saako kukaan minulta...
Seuroissa Seuratuvalla 17.11.1999.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)