PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 28. elokuuta 2009

KEN ON LUONUT SINITAIVAAN...

"Häneltä saamme huomispäivänkin" (Vk. 600)

Noita Dietrich Bonhoefferin virren sanoja veisataan usein. Ja niiden muistutusta tarvitaan. Juuri silloin se saisi sielumme sisimmistä sopukoista kuulua, kun edessä on niitä kohtaloita, joitten edessä tuntee vahvasti vain tämän: minä en osaa, minä en jaksa, minä en selviä, minä en tosiaankaan tiedä, miten tässä käy. Lainatut virren sanathan lähtivät alunperin tervehdyksenä kotiväelle - uuden vuoden tervehdyksenä keskitysleiriltä!

Moni on tuota virren säettä omassa elämässään muokannut myös uudenlaiseen muotoon:
"Häneltä saamme huomispäivänkin - ja saimme jo eilisen ja tämän päivän!"

Kaikki on Häneltä. Aivan kaikki.
Syntymäpäiväseuroissa 25.5.1997.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti