KUKA PELKÄÄ ... ILMASTONMUUTOSTA? - JÄÄLEINIKKI (Ranunculus glacialis)

Puuttomassa tunturipaljakassa jääleinikki yllättää. Pienien möyheitten lehtien rinnalla noin 3-senttiset valkoiset kukat näyttävät lautasmaisen suurilta. Lukemattoman monien leinikkien joukosta vain sätkimet ja jääleinikki ovat valkokukkaisia.

Jääleinikki yllättää myös nopeudellaan. Lumenviipymäpaikoilla miltei nolla-asteisten sulavesipurojen vieressä se puhkeaa kukkimaan vain pari päivää lumen sulamisen jälkeen - siis heinäkuun puolivälin seuduilla! Nuppunsa se on valmistellut jo edellisellä kasvukaudella. Muuten se ei tunturin lyhyessä kasvukaudessa ehtisi siemenvaiheeseen ennen pakkasten tuloa. Kasvupaikkaan viittaa myös kasvin suomenkielinen nimi. Samoin tieteellisen nimen loppuosa tarkoittaa "jään läheisyydessä viihtyvää".

Rauhoitettua jääleinikkiä esiintyy Suomessa vain suurtuntureiden alueella, sielläkin vain yli 700 metrin korkeudelta alkaen. Paljon puhuttu kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen koituisivat Suomessa jääleinikin tuhoksi. Eteläisemmät tunturin rinteiden lajit levittäisivät kasvualuettaan entistä ylemmäs ja heikosti kilpailua kestävä jääleinikki menettäisi viimeiset vapaat kasvualueensa.

Sitkeyttä jääleinikillä on oltava. Jos runsaslumista talvea seuraa kylmä kesä, se saattaa jäädä koko kasvukaudeksi lumen alle. Näissä karuissa olosuhteissa on kasviyksilöiden huomattu elävän keskimäärin 27-vuotiaiksi. Jääleinikillä on kasvupaikkakorkeudessa Pohjoismaiden (Etelä-Norjassa 2 370m) ja Euroopan (Alpit 4 275m) ennätys. Lisäksi se on lähimpänä pohjoisnapaa kasvava kasvilaji (Grönlannissa).

Kuvassa olevat yksilöt kukkivat Saanan rinteellä heinäkuun puolivälissä. Kukat muuttuvat vanhetessaan lopulta väriltään likaisen punaisiksi.