PEITETTYJÄ SILMIÄ

Lehdessä oli kuva seurakuntatalollamme pidetystä esitelmä- ja keskusteluillasta. Esitelmän pitäjän takana tutulla paikalla ei kuitenkaan näkynyt alttaritaulumme pienoismallia. Ristiinnaulitun kuva oli siististi peitelty valkeilla liinoilla. Jäin miettimään, miksi näin oli. En usko, että tilaisuus olisi ollut paikkaan sopimaton. Enemmänkin se varmaan kertoi pyhästä arkuudesta ja kunnioittamisesta. Silti se herätti minussa ajatuksia, ajatuksia silmien peittämisestä.

Peitetyt Kristuksen kasvot ovat meitä vastassa toisessakin, meille tutussa kohdassa:
"Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat ja pieksivät häntä. Ja he peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: ´Profetoi nyt! Kuka sinua löi?" (Luuk. 22)

Myös meidän ihmisten peitetyt omat silmät ovat mukana näissä samoissa vaiheissa:
"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät..." (Jes.53)

Ja on sitten vielä kolmaskin näkökulma silmien peittämiseen. Minussa itsessäni on jotakin, mitä en tahtoisi toisten enkä ainakaan Kristuksen näkevän. Sen me kuulimme viime pyhänä tässä samassa paikassa rovasti Viljo Porkolan saarnassa:
"Kristus on meille jokaiselle äärimmäisen hankala ihminen! Se, joka ei ole kokenut häntä hankalana ja häiritsevänä, se ei liene ollut koskaan hänen seurassaan..."
Saarnassa Kiuruveden kirkossa pitkäperjantaina 9.4.1993.