VIESTI PERILLE

Vaellusrippikoululaisten kanssa luettiin jouluevankeliumi. Hetken päästä alettiin myös kysellä. Nuorten suulla kuului:
"Miten se muka voi olla mahdollista? Voiko tuollaista uskoa?

Joku nuorista selitti neitseestäsyntymisen ihmettä uusimmilla tieteen antamilla selityksillä. Moni vain hiljaa ihmetteli. Ja joku sanoi taas asian ääneen:
"Tuo on kuule sellainen asia, joka on aikuiselle järkevälle ihmiselle este uskolle. Se on este koko kristittyjen asian vakavasti ottamiselle!"

Yksi nuorista palautti keskustelun takaisin Raamatun äärelle. Hän halusi välttämättä lukea ääneen jouluevankeliumin päälle pätkiä Raamatun alusta, luomiskertomuksesta.

Jumala siis loi kaiken, mitä on olemassa. Hän teki sen alussa. Ja hän teki sen kerta kaikkiaan tyhjästä. Sitten tuo lukija heitti vielä toiselle kyselijälle:
"Miten sinä et tuota ihmettele? Et epäile koko maailmankaikkeuden tyhjästä luomista, mutta takerrut yhteen erikoiseen syntymään!"

Jotenkin siinä minunkin ajatuksissani asiat loksahtivat oikeisiin mittasuhteisiin. Eihän tärkeän viestin tullessakaan liene tärkeintä millaiseen kuoreen se on laitettu. Eikä sitäkään pohdita, tuotiinko kirje laatikkoon jalan vai pyörällä tai kenties autokyydillä. Tärkeintä on, etä viesti ystävältä on saatu, että se tuli perille, avatuksi, luetuksi ja ymmärretyksi. Osaisinpa löytää olennaisen! Osaisinpa olla takertumatta epäolennaisiin!

Saarnassa Kiuruveden kirkossa 25.12.1996.