Pikkupoika oli taas mummulassa. Oikein ajan kanssa - yökylässä. Lauantai-iltana oltiin mummun ja vaarin kanssa saunassa. Kauan siellä menikin, kun kaikki Nooan arkin pikkuelukat oli ammeessa pestävä. Sitten tultiin takkahuoneeseen sorminahat kurtussa. Huomattiin, että TV oli jäänyt auki...
Ihmeellinen vetovoima tuossa televisiossa! Pikkupoika istui heti kuin naulittuna sen edessä. Ei nähnyt eikä kuullut mitään muuta. Jotakin tosi mielenkiintoista siellä oli menossa. jotakin sellaista, joka tempaisi pojan mukaansa. Kohta alkoi pikkupoika tasaiseen rytmiin luetella: "Numelo... numelo... numelo!... numelo!!... numelo!!!... Numelo!!!! ja NUMELO!!!!!"
En ole ikinä nähnyt niin innostunutta jokeriarvonnan seuraamista. Ääni ja innostus kasvoivat koko ajan. Äänestä kuuli ylpeyttä. Vilkaisu vaarin silmiin numerosarjan päätyttyä kertoi pikkupojan kysymyksen; "Huomasitko vaari, minä tunsin ne kaikki - ihan kaikki!"
Siinä on ainakin minulle, joka en lapsen kielellisten käsitteiden kehitystä paremmin tunne, ihmettelemistä kylliksi. 3-vuotias pikkupoika tosiaan tunnistaa kaikki numerot - ei kylläkään tiedä nimeä yhdellekään koukerolle! Mutta tunnistaa ne kaikki. Pelkkää kaarta ja pyöreyttä oleva kahdeksikko on numero. Ja pelkkää suoraa ja teräviä kulmia oleva seitsikko on numero! Ei enää sen enemmän erilaisia voi olla, mutta silti, pikkupoikakin sen tietää, ne kuuluvat samaan porukkaan!
Varmaan ymmärrät, mitä tahdon sanoa - onhan tämä sentään hartauskirjoitus! Pikkupojan jokeririvin rinnalla kuvittelen kuulevani sanat, jotka monesti kuullaan jumalanpalveluksen alussa: "Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!" Siellä, missä nuo sanat ovat totta, siellä tapahtuu samanlainen tunnistamisihme. Meitäkin on monenlaisia vänkyröitä: on ympäripyöreitä, on tiukan kulmikkaita - äkkiseltään katsottuna täydellisen erilaisia.
Usko on erilaista, tavat ovat erilaisia, mielipiteetkin saattavat olla jopa toistensa vastakohtia. Ei olla kotoisin samasta hengellisestä kodista, mielivirretkin kulkevat jopa eri sävellajeissa. Ei enää sen erilaisempia voi olla. Mutta silti - kunpa isot ja pienet pojatkin sen oppisivat - nämä kaikki kuuluvat samaan porukkaan! Meissä on monenlaisia vänkyröitä. Oppisinpa kunnioittamaan heitä kaikkia velvinä ja sisarina, kristittyjen porukan jäseninä.
Hartauskirjoitus Kiuruvesi-lehdessä 18.3.2009.
Ihmeellinen vetovoima tuossa televisiossa! Pikkupoika istui heti kuin naulittuna sen edessä. Ei nähnyt eikä kuullut mitään muuta. Jotakin tosi mielenkiintoista siellä oli menossa. jotakin sellaista, joka tempaisi pojan mukaansa. Kohta alkoi pikkupoika tasaiseen rytmiin luetella: "Numelo... numelo... numelo!... numelo!!... numelo!!!... Numelo!!!! ja NUMELO!!!!!"
En ole ikinä nähnyt niin innostunutta jokeriarvonnan seuraamista. Ääni ja innostus kasvoivat koko ajan. Äänestä kuuli ylpeyttä. Vilkaisu vaarin silmiin numerosarjan päätyttyä kertoi pikkupojan kysymyksen; "Huomasitko vaari, minä tunsin ne kaikki - ihan kaikki!"
Siinä on ainakin minulle, joka en lapsen kielellisten käsitteiden kehitystä paremmin tunne, ihmettelemistä kylliksi. 3-vuotias pikkupoika tosiaan tunnistaa kaikki numerot - ei kylläkään tiedä nimeä yhdellekään koukerolle! Mutta tunnistaa ne kaikki. Pelkkää kaarta ja pyöreyttä oleva kahdeksikko on numero. Ja pelkkää suoraa ja teräviä kulmia oleva seitsikko on numero! Ei enää sen enemmän erilaisia voi olla, mutta silti, pikkupoikakin sen tietää, ne kuuluvat samaan porukkaan!
Varmaan ymmärrät, mitä tahdon sanoa - onhan tämä sentään hartauskirjoitus! Pikkupojan jokeririvin rinnalla kuvittelen kuulevani sanat, jotka monesti kuullaan jumalanpalveluksen alussa: "Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!" Siellä, missä nuo sanat ovat totta, siellä tapahtuu samanlainen tunnistamisihme. Meitäkin on monenlaisia vänkyröitä: on ympäripyöreitä, on tiukan kulmikkaita - äkkiseltään katsottuna täydellisen erilaisia.
Usko on erilaista, tavat ovat erilaisia, mielipiteetkin saattavat olla jopa toistensa vastakohtia. Ei olla kotoisin samasta hengellisestä kodista, mielivirretkin kulkevat jopa eri sävellajeissa. Ei enää sen erilaisempia voi olla. Mutta silti - kunpa isot ja pienet pojatkin sen oppisivat - nämä kaikki kuuluvat samaan porukkaan! Meissä on monenlaisia vänkyröitä. Oppisinpa kunnioittamaan heitä kaikkia velvinä ja sisarina, kristittyjen porukan jäseninä.
Hartauskirjoitus Kiuruvesi-lehdessä 18.3.2009.
Casino.com - Dr. Maryland
VastaaPoistaCasino.com. 진주 출장샵 Our brand-new, full-service, 강릉 출장마사지 non-smoking casino welcomes 제주 출장마사지 you to our beautiful resort just minutes from Baltimore and our 밀양 출장안마 lively casino 남양주 출장안마