AINA ÄÄNESSÄ - HAAPA (Populus tremula)

Tuon puun alla on meidän mökki. Kuinka monta muuta kasvilajia pystyt tunnistamaan äänen perusteella? Ei löydy juuri niin tyyntä kesäiltaa, ettei haavan havinaa kuulu! Pitkät sivulta litistyneet lehtiruodit ja iso jäykkä lehtilapa - siinä haavan "vapisemisen" salaisuus. Liittyikö se pelkäämiseen, kun sanottiin: "Vapisee kuin haavanlehti"?

Haapa lisääntyy pääasiassa juurivesanmuodostuksen avulla. Sen tiesivät entisaikojen metsien hoitajatkin "kaulaamalla" runkoja estääkseen vesomisen. Vaikka siementaimet ovat harvinaisia, haapa on silti hyvin ahkera siemenen tuottaja. Suuri haapa saattaa valmistaa vuodessa jopa 50 miljoonaa siementä. 8 000 haavan siementä painaa yhteensä gramman...

Haapa on miltei roskapuun maineessa. Hyvän lahonkestävyytensä takia sitä on käytetty tulitikkujen, kattopaanujen ja päreiden raaka-aineena. Huokoisena haapa on huono lämmönjohtaja ja sellaisena erinomainen saunan laudepuu. Vähäoksaisena ja suorarunkoisena sitä on käytetty paljon vaneriteollisuudessa. Puuaineksen kepeys, taipuisuus ja sitkeys ovat antaneet sille käyttöarvoa puutöiden raaka-aineena - ja vaikkapa haravanvarsina. Aika monikäyttöinen roskaksi!

Sisä-Suomen komeimmat ruskavärit löytyvät haavikoista. Lehdistä syntyy myös erinomaista kalkkipitoista kariketta, oikeaa lehtomultaa. Ja haavan kuoriaines on poikkeuksellisen ravinteikasta. Siksi se on hirvien ja metsäjänisten suosiossa - rusakko ei siihen koske!

"Lähtee kuin jänis haavalta." Tuolla sanonnalla on kuvattu todellista äkkilähtöä, suunnittelematonta säntäystä - ehkäpä siinä on pelokkuuttakin mukana. Jonkinlainen pelonpuu tuo haapa! Sellaisena se on silti monen koti, oikea kolopesijöiden paratiisi. Kuvassa helposti tunnistettava seuralainen haavan rungolla eli haavankeltajäkälä.