PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. helmikuuta 2009

MIHIN SUUNTAAN MUUTETAAN

Siunasin tänä aamuna miehen, maatilan vanhan isännän. Puhuin siunauksessa armahtavasta Jumalasta ja kristityn toivosta - ainakin yritin niistä puhua.

Haudalta palattaessa yksi saattajista kävi kuiskaten varmistamassa minulta:
"Tiesikös pastori, että tämä vainaja oli aikoinaan ankara juoppo?"

Jäin tuota kuiskuttelevaa tietoa miettimään. Mihinkähän suuntaan sitä puhetta olisi pitänyt muuttaa? Pitäisikö sitä armoa ja toivoa tuommoisen juopon kohdalla lisätä vai vähentää? Entäpä omalla kohdallamme? Tai kyselijöitten kohdalla?

Mutta meinasi unohtua vastaamatta, kun kerran kysyttiin. Kyllä minä tiesin. Ja tuntui kotiväkikin olevan tietoinen kuiskatusta asiasta, kovasti tietoinen.
Muistilappu työpöydälläni hautajaisten jälkeen syksyllä 1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto