PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

TARVITAAN KÄRSIVÄLLISYYTTÄ

Kun olin 7-vuotias, isäni oli viisain, voimakkain ja taitavin ihminen koko maailmassa. Kun olin 17-vuotias, isäni oli maailman sivistymättömin, tyhmin ja sietämättömin ihminen. 27-vuotiaana minulla oli isä, joka oli oppinut keskustelemaan kanssani ajoittain jo aivan järkevästi. Ja 37-vuotiaana olin aivan neuvoton elämäni asioitten kanssa. Silloin isäni oli tullut jo niin viisaaksi, että saatoin kysyä häneltä neuvoa!

Tuohon tyyliin kerrotaan kirjailija Mark Twainin puhuneen omasta isästään 17-vuotiaalle nuorelle, jonka mielestä hänen isänsä oli tyhmin olio koko maailmassa.

Vanhojen ihmisten kanssa on siis oltava hirvittävän kärsivällinen. He kyllä sivistyvät ja viisastuvat - mutta järkyttävän hitaasti!
Aamunavauksessa lukiolla isänpäivän aikaan 9.11.1995.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto