PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 19. helmikuuta 2009

OSUVA ESITTELY

Lehdessä oli ollut ilmoitus myytävästä asunnosta. Kiinnostunut ostaja marssi paikalle katsomaan. Talo vaikutti kuitenkin tyhjältä. Lopulta talon yläkerran perähuoneesta löytyi vuoteessa makaava vanha mies. Sänkynsä pohjalta hän esitteli ostajaehdokkaalle talonsa:

"Tämä tuntuu sinusta nyt varmasti kalliilta. Minä sanon silti sinulle, että osta! Tänne sinä kuolet!"

Jäikö ostamatta? Päinvastoin. Ehkä esittelijän sanat olivat outoja, jopa hätkähdyttäviä. Mutta äkkiä ne muuttuivat kuulijan mielessä turvallisuutta täynnä oleviksi. Oudosta sanavalinnasta huolimatta viestiksi jäi tämä: tänne sinä kuulut, tämä on sinun paikkasi ja täällä on sinun tehtäväsi. Sellaisessa paikassa on hyvä olla ja elää, asua ja tehdä työtä - ja sitten kerran kuolla. Kyllä hän sen osti.
Kiuruvesi-päivien seuroissa museon pihalla 19.7.1987.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto