ANKARAT PÄÄSYVAATIMUKSET - KANNUSRUOHO (Linaria vulgaris)

Alkukesällä tämä kasvi saattaa jäädä huomaamatta. Kapeat ja harmahtavan vihreät lehdet eivät huomiota herätä. Mutta syyskesällä se näkyy! Ei ihme, että kannusruoho on kansan suussa saanut sellaisetkin nimet kuin keisarinkruunu ja kuninkaankynttilä.

Hohtavana kasvi houkuttelee hyönteisiä. Naamakukkaisten kannuksista ihminenkin välillä imaisee mettä. Mutta lieneekö kamelilla neulansilmässä tai opiskelijalla yliopistoon pääsyssä yhtä vaikeita ehtoja kuin pölyttäjällä kannusruohoon yrittäessä!

Vain vahvimmat selviävät ensimmäisestä asetetusta ehdosta. On jaksettava työntää syrjään teriön suun sulkeva alahuulen oranssi pullistuma. Vasta sitten reitti teriön torveen avautuu. Eivät vaatimukset siihen lopu. Mesiäisen erite on nimittäin valunut alas sojottavan kannuksen kärkeen. Vain pisimmät imukärsät pystyvät sieltä saalista hakemaan. Ja samalla koskettelemaan työnsä ohessa heteiden ponsiin ja emin luottiin...

Kannusruohon asettamat pääsyvaatimukset ovat läpäisseet: pitkäkielisimmät kimalaiset, vahvimmat mehiläiset sekä muutamat kiitäjäperhoset. Muut saavat keskittyä pelkkään ihailemiseen. Tähän ihailijan osaan ihminenkin on tyytynyt. Monissa Lapin kylissä ainoat kannusruohon kasvupaikat ovat edelleenkin talojen seinustoilla ja kukkapenkeissä. Alkuperäisenä Suomessa vain rannikoilla kasvanut kasvi on ihmisen avulla levinnyt koko Suomeen.