ERI TAHDISSA

Isäni hautaa luotiin juuri umpeen. Muistan, miten tätini tuli vierelle lohduttamaan:
"Voi, minä ymmärrän! Tämä on sinulle elämäsi vaikein päivä!"

Ei se minua loukannut. Mutta ei hän myöskään minua ymmärtänyt. Ei alkuunkaan. Sairauden, kuoleman ja eron itkuja oli jo kauan kodissa yhdessä itketty. Nyt oli jo levon ja kiitollisuuden aika.

Ei täti ymmärtänyt. Totta hän kyllä puhui - omasta näkökulmastaan. On tarpeen aina muistaa, että me erilaiset ihmiset käymme läpi täsmälleen samojakin asioita aina eri tahdissa ja eri etäisyyksiltä.
Isäni haudalla 26.2.1983.