MONTA KOTIA - LAKKA (Rubus chamaemorus)

Alkukesä on marjastajalle ahdistavaa aikaa. Kesäkuun alun hallayöt tekevät niin helposti tuhojaan myös lakalle - karpalo kesä-heinäkuun vaihteen kukkijana ei kylmistä yleensä kärsi.

Ja jos halloilta varjeltuu, pieksääkö sitten sade kukat pilalle? Ja entäpä pölyttäjät? Niitä on ainakin 2000-luvulla Länsi-Lapin lakkasoilta monena vuonna puuttunut.

Tuleeko marjoja? Se on ainakin varmaa, että kuvassa olevaan kukkaan ei marjaa tule - ei edes sitä kerrannaisluumarjaa, joksi lakan hedelmää kasvitieteilijät sanovat. Ei tule, vaikka kaikki olosuhteet olisivat suotuisat. Lakka on nimittäin kaksikotinen kasvi. Sen emi- ja hedekukat ovat siis eri yksilöissä. Kuvassa on lakan hedekukka, joka on "vain" siitepölyn tuottaja.

Lakka leviää juuristonsa avulla laajoiksi kasvustoiksi. Yhdellä neliömetrillä saattaa olla jopa 300 metriä sen maarönsyjä. Koko pieni suo voi olla samaa yksilöä - siis joke hede- tai emikasvia. Niinpä komeastikin kukkiva suo saattaa syksyllä tuottaa tyhjän saaliin.

Lakoista keltaisena olevia soita olen saanut nähdä. Saisipa joskus nähdä "lumipeitteisen" kukkivan kunnollisen lakkasuon...

Jotakin tämän kasvin arvostuksesta kertoo, että sille löytyy oikeistakin kasvikirjoista peräti kolme virallista nimeä: lakka, hilla ja muurain. Ja epävirallisia piisaa lisäksi ainakin valokki ja lintti.