HIIHTÄJÄN RIEMUA

Olin mielipuuhassani - hiihtämässä valaistulla ladulla.

Ensimmäisessä mäessä tuli vastaan potkurilla taiteileva mummo. Seuraavassa mäessä äiti työnteli lastenvaunuja ja pojat laskivat rattikelkoillaan. Seuraavalla suoralla tuli vastaani ratsastava tyttö. Ja viimeisellä aukeamalla onnistuin nipin napin väistämään mutkan takaa vastaan tulleen mopoilijan. Ja mihin väistin? Sukset olivat siteitä myöten koirankakassa! Ehkä et usko, mutta kaikki tuo todella tapahtui eilen yhdellä ja samalla hiihtolenkillä...

Hyväkö on siis hiihtäjän hiihdellä? Ei tosiaan ole! Läksin perin juurin kyllästyneenä - suoraan sanottuna päreeni polttaneena - kotiin.

Mutta onko se hiihtäminen nyt noin tärkeää? Ei tosiaan ole! Kerroinpahan vain esimerkin. Siis esimerkin mistä? Vaikka siitä, että melkeinpä mitä tahansa voi käyttää myös väärin. Ja myös esimerkin siitä, että sitä saattaa ihminen ajattelemattomuuksissann panna pilalle tärkempiäkin juttuja kuin vain toisten rakkaita latuja!
Aamunavauksessa lukiolla 3.2.2000.