Jani Sievinen oli toimittajien tentissä Atlantan opympialaisten 200 metrin sekauintifinaalin jälkeen. Loputtoman kauan meni toimittajien kyselyissä: "Miten tässä näin kävi? Mistä häviämisesi johtui? Oliko sairastelusi tappion syynä?..."
Uskomattoman pitkään uimari vastaili tyynesti kyselyihin. Mutta lopulta hän sitten sanoi sen, mikä olikin sanottava: "Rehellisesti sanottuna utelut tappion syistä tympäisevät tällä hetkellä. Minähän käsittääkseni voitin hetki sitten olympiahopeaa! Miksi kukaan ei onnittele minua?!"
Asioita arvioidaan niin monesta näkökulmasta. Mutta vain se, joka on työn tehnyt, voi tietää tehdyn työn määrän ja onnistumisensa asteen. Työntekijä kyllä asettaa itse itsellensä tavoitteen. Muitten kaavailut ovat siinä varsin merkityksettömiä. Se, mikä on pettymys kaikille toisille, se voi olla onnistuminen työn tehneelle ihmiselle itselleen. Kai se on sentään tärkein mittari?
Aamunavauksessa lukiolla 1.11.1996.
Uskomattoman pitkään uimari vastaili tyynesti kyselyihin. Mutta lopulta hän sitten sanoi sen, mikä olikin sanottava: "Rehellisesti sanottuna utelut tappion syistä tympäisevät tällä hetkellä. Minähän käsittääkseni voitin hetki sitten olympiahopeaa! Miksi kukaan ei onnittele minua?!"
Asioita arvioidaan niin monesta näkökulmasta. Mutta vain se, joka on työn tehnyt, voi tietää tehdyn työn määrän ja onnistumisensa asteen. Työntekijä kyllä asettaa itse itsellensä tavoitteen. Muitten kaavailut ovat siinä varsin merkityksettömiä. Se, mikä on pettymys kaikille toisille, se voi olla onnistuminen työn tehneelle ihmiselle itselleen. Kai se on sentään tärkein mittari?
Aamunavauksessa lukiolla 1.11.1996.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti