PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

lauantai 28. helmikuuta 2009

MITEN MENI

Jani Sievinen oli toimittajien tentissä Atlantan opympialaisten 200 metrin sekauintifinaalin jälkeen. Loputtoman kauan meni toimittajien kyselyissä: "Miten tässä näin kävi? Mistä häviämisesi johtui? Oliko sairastelusi tappion syynä?..."

Uskomattoman pitkään uimari vastaili tyynesti kyselyihin. Mutta lopulta hän sitten sanoi sen, mikä olikin sanottava: "Rehellisesti sanottuna utelut tappion syistä tympäisevät tällä hetkellä. Minähän käsittääkseni voitin hetki sitten olympiahopeaa! Miksi kukaan ei onnittele minua?!"

Asioita arvioidaan niin monesta näkökulmasta. Mutta vain se, joka on työn tehnyt, voi tietää tehdyn työn määrän ja onnistumisensa asteen. Työntekijä kyllä asettaa itse itsellensä tavoitteen. Muitten kaavailut ovat siinä varsin merkityksettömiä. Se, mikä on pettymys kaikille toisille, se voi olla onnistuminen työn tehneelle ihmiselle itselleen. Kai se on sentään tärkein mittari?
Aamunavauksessa lukiolla 1.11.1996.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto