PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 26. helmikuuta 2009

KÄSITTEET SEKAISIN

Jos vielä tämän jälkeen suostut jatkamaan yhdessä, sinähän näytät siinä kaikille hyväksyväsi kristillisen etiikan vastaisen elämän. Vieläkin selväsanaisemmin (!) se välillä tuodaan esille, miten vaikeaa on ulkopuolisilla, kun jonkun perheen sisällä koetellaan anteeksiantamisen kyvyn rajoja.

Siitä, joka haluaa olla etsimässä anteeksiantamusta ainoana mahdollisena tienä huomista kohti, siitä tuntuu pahalta kuulla, että toisten silmissä anteeksiantaminen onkin kaiken hyväksymistä! Onko sinunkin mielestäsi anteeksiantaminen ja hyväksyminen sama asia?

Minusta asia on aivan toisin. Siellä, missä on asioita, joita ei voi missään tapauksessa hyväksyä, siellä anteeksiantaminen on ainut tie noiden asioiden yli. Kun taas siellä, missä voin hyväksyä asian, siellä minä en näe pienintäkään tarvetta anteeksiantamiselle.

Sotkeutuvatkohan meillä kaikessa muussakin noin räikeasti keskenään asiat, jotka itse asiassa ovat toistensa vastakohtia?
Saarnassa Kiuruveden kirkossa 8.7.1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto