PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 27. helmikuuta 2009


AURINKOVIIRI - KULTAPÄIVÄNNOUTO (Helianthemum nummularium)

Niinpä vain syntyi ihan uusi sana - aurinkoviiri! Mutta päivännoutoa se kuitenkin hyvin kuvaa. Niin kuin tuuliviiri kääntyy tuulen mukana, samalla tavalla päivännouto kääntää kukkaansa koko ajan auringon suuntaan.

Kuvan kasvi on alalajiltaan ssp. nummularium eli ketopäivännouto. Sitä löytää Suomessa vain Ahvenanmaalta ja sen lähisaaristosta. Muita päivännoutokasveja (Cistaceae) Suomessa ei kasvakaan.

Kukka on huomiota herättävä. Kullankeltaiset kukat ovat parhaimmillaan halkaisijaltaan jopa 25 mm, ja joskus terälehtien tyvessä on vielä oranssit täplät. Kukat ovat kuitenkin lyhytikäisiä ja kussakin versossa on yleensä avoinna vain yksi kukka kerrallaan. Pilvisinä päivinä kukat eivät avaudu ollenkaan ja aurinkoisellakin säällä päivännouto sulkee kukkansa jo iltapäivällä.

Näyttävyydestään huolimatta päivännouto ei tarjoa pölyttäjilleen mettä. Kukka houkuttelee toisilla keinoilla. Sen yli sata hedettä tarjoavat herkkujaan siitepölyllä herkuttelijoille. Heteet ovat myös poikkeuksellisen herkkäliikkeisiä. Ne suorastaan kurottavat itseänsä kohti lehdellä liikkuvaa hyönteistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto