PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. helmikuuta 2009

ITSESTÄÄN SELVÄÄ

Toksovalaiset paluumuuttajat halusivat oman aikuisrippikoulun. Pappi lähti johdattelemaan Raamattu-aiheeseen yksinkertaisella kysymyksellä: "Mihin kahteen osaan Raamattu jakautuu?"

Vastauksena oli pelkkä hiljaisuus. Asia oli kokonaan uusi ja outo. Kirja avattiin ja siihen lähdettiin tutustumaan. Kuunneltiin luomiskertomusta. Sen loputtua kuului jo keskustelua:
"Tämä on minulle tuttu! Siperian käynyt mummomme kertoi monesti meille tämän. Sen lopussa mummu aina sanoi: Muistakaa tämä aina! Mutta älkää ikinä kertoko tästä koulussa!"

Rippikoulun päätyttyä he saivat Raamatun omakseen. Pappi kertoi liikuttavasta näystä. Noilla aikuisilla ihmisillä oli kyyneleet silmissä. He eivät ikinä olleet osanneet edes uneksia siitä, että jonakin päivänä heillä voisi olla ikioma Raamattu!

Meille tämän päivän suomalaisille jotkut asiat taitavat olla liian itsestään selviä ja liian helppoja.
Seuroissa 7.4.1991.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto