ODOTETTU LAHJA

Lapsuuden kodissani oli tapana, että lapset saivat 10 vuotta täyttäessään kotiväeltä lahjaksi oman Uuden testamentin ja psalmit. Minä olin perheen kuopus ja kymmenvuotispäivä oli lähestymässä. Joku merkillinen alemmuudentunto alkoi vaivata minua. Mieleen tuli jostakin käsittämättömästä syystä ajatus, että minä en varmaan saakaan tuota lahjaa - en, vaikka kaikki muut olivat sen aikanaan saaneet. Taisin epäilyksestäni äidillekin kahden kesken kertoa.

Mutta sain minä! Sain - ja vielä paremman kuin osasin edes odottaa. Jotenkin luulen, että äiti oli isällekin epäilyksestäni kertonut... Niinpä isä oli itse riimitellyt runonkin sen kansilehdelle ja sitten vielä koristetekstauksella sen liikkeessä sinne kirjoituttanut. Sieltä sen tänäkin päivänä luin:

Eerolle 10-v.syntymäpäivänä.
Tästä neuvon lasna läydät,
ota opiksi ojennus.
Sanasta Jumalan saat sa voiman
päivänä nuoruuden tuekses.
Vanhuudessasi vapisevana
turvan tuttavan tulevan
tiedät silloinkin tästä yksin
elämän iltasi iloksi.
Äiti, isä, sisko ja veli.

Tarpeeseen on lahja ollut. Ja sen opastukset ja vakuutukset. Ei se jaksaminen elämän kaikissa mutkissa ole itsestäänselvyys, joskus kaukana siitä. On kuitenkin annettu tuki, turvat ja tuttavat niin että on tänne asti selvitty. Kiitos, Isä, lahjoistasi! Kiitos, isä, lahjastasi. Kiitos muillekin lahjanantajille.
23.4.1970 lahjaksi saadun Uuden testamentin kansilehtirunon ääressä.