PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 26. helmikuuta 2009

VIRKAMIEHEN SAARNA

Pappi teki veroilmoitusta ja liitti siihen tietenkin mukaan kaikki mahdolliset kuitit vähennyksinä. Iso kasa niitä olikin, varsinkin ammattiin liittyvien kirjojen ostokuitteja.

Kun verotuksen vahvistuskirjelmä tuli, oli se tietenkin tarkastettava. Kaikki vähennykset oli hyväksytty. Itse asiassa kaikki, paitsi yksi. Loppusummasta puuttui sittenkin vasta ostetun uuden Raamatun hinta.

Se tuntui tietenkin naurettavalta lipsahdukselta. Tämä jos mikä kuuluu kyllä ammattikirjallisuuteen! Siispä suoraa päätä verovirastoon asia oikaisemaan. Veroviraston tiskillä pappi sai kuitenkin hämmästellä täsmällistä selitystä:

"Kyllä nämä teidän vähennyksenne on kaikki hyvin tarkkaan harkittu. Ne olivat kaikki työssäsi hyvin tarpeellisia. Mutta Raamattu kuuluu kyllä jokaisen kodin peruskirjoihin, joten sitä ei voida hyväksyä!"

Ehkä tuon papin kohdalla ei toteutunut tässä asiassa oikeus eikä kohtuus. Mutta sai hän kuitenkin kuulla yhden parhaista saarnoista! Enemmän tällaisia virkamiehiä julkisille paikoille! Arvot esille!
Seuroissa Seuratuvalla 20.9.1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto