PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. helmikuuta 2009

NURMETTUUKO VAI JÄÄTYYKÖ KIRKKOTIE

Nuorella miehellä oli syttynyt halu käydä kirkossa. Äiti ja vanhempi veli kielsivät. Se oli joutavaa ajan tuhlausta. Siihen käytetty aikakin oli poissa talon omista töistä. Varmemmaksi vakuudeksi veli vielä piilotti kengät tuolta kirkkomatkalle mieluilijalta.

Mutta poika lähti. Juoksi avojaloin syksyistä jäistä maantietä 15 kilometriä - ja oli kotikirkossa jumalanpalveluksessa!

Luin lehdestä kirkollisia ilmoituksia. Näkyy olevan taas kirkkokyyti tarjolla, linja-autolla kirkon eteen asti. Kehtaisikohan lähteä?

Ennen kehtasivat. Niin ainakin tuo poika 1880-luvulla...
Kuvattu kirkkomies syntyi 2.12.1863 - puhuttu seuroissa 2.12.1993.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto