KIRKON ÄÄNI - KISSANKELLO (Campanula rotundifolia)

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin - hävettää aloittaa tuolla tavalla tutuilla sanakäänteillä; vielä enemmän siltä tuntuu, kun joutuu jatkamaan melko mitättömästi - kirkonkelloista.

Nyt aihe pysyy samana, kuten kuvasta näkyy. Kissankello tuo kellon mieleen jo muodollaan ja suomalaisella nimellään. Kirkolliseksi sen viesti muuttuu, kun päästään kasvin tieteelliseen nimeen. Nimen alku Campanula on selkeästi muovailtu latinankielestä. Campana tarkoittaa kirkonkelloa ja campanile kellotornia. Koko kellokasvien heimo (Campanulaceae) soittelee siis kirkollisia sävelmiä.

Niin kuin aina kelloissa, kellonkieli on paikallaan täälläkin - emin vartaloksi sitä läpykkää kasvikielellä sanotaan. Sen pinnalta erityisesti kimalaiset hakevat erikoisen paljon siitepölyherkkuaan.

Tieteellisen nimen loppuosa rotundifolia tuntuu ensialkuun ja kuvaankin katsomalla vähän oudolta. Sanahan tarkoittaa pyöreälehtisyyttä. Kuvassa näkyvät varsilehdet poikkeavat kuitenkin aluslehdistä, jotka ovat tuon nimen loppuosan antaneet.

Luulen, että kuvassa olevan kasvin tieteelliseen nimeen kuuluisi vielä loppuun maininta: ssp. groenlandica. Tämä olisi siis kissankellon alalaji nimeltään tunturikissankello. Ainakin kuvauspaikka Saanan rinteillä tuntuisi tukevan määritystä.