PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

lauantai 21. helmikuuta 2009

KENET PITI HERÄTTÄÄ

Olin lakkiasseuroissa. Ainut etukäteen esitetty virsipyyntö oli tämä: "Ei sitten oteta sitä virttä, jossa sanotaan: ´Ah, vuodata, Herra, jo Henkesi ja herätä nuoriso Suomen...´"

Erikoinen pyyntö. Onhan virttä täällä aina veisattu. Sehän on Väinö Malmivaaran tekemä, siis täällä Kiuruvedellä runoiltu! Miksi siis ei? Ehkä siksi, että seuroihin kutsujat olivat sitä mieltä, ettei lähetys ala naapurin ovelta. Eikä lastenkamarista. Eikä nuorten tiloista. Se alkaa omalta ovelta...

Kyllä he halusivat rukoilla siinä talossa. Mutta sitä he eivät halunneet rukoilla, että herätä, Herra, nuoret ja lapset ja tämän ajan vieraantuneet ihmiset. Rukouspyyntö oli lyhyempi: herätä, Herra minut! Anna minullekin elävä ja kantava usko. Anna jano, joka tekee niin levottomaksi, ettei se jätä minua ennalleen ja paikalleen.
Ajatuksia lakkiasseuroista Lapinsalossa 1982.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto