EI IHAN VIELÄ

Mutta kummallisen lähellä tuo kuvan aika on jo kuitenkin. Siis se aika, kun ensimmäiset aikuisina talvehtivat päiväperhoset tulevat näkyviin.

Ensimmäisinä tulevat nokkosperhoset, pari päivää myöhemmin sitruunaperhoset, viikkoa myöhemmin suruvaippa ja neitoperhonen ja sitten viimeisenä tuo kuvassa ruokaileva herukkaperhonen. Sekin tulee jo ennen huhtikuun loppua. Ja ensimmäiset ovat varmasti jo maaliskuussa nähtävissä. Kummallisen tarkka tuo annettu aikataulu, katsopa vaikka tulevana keväänä tienvarsien pajukoita, jos vain ehdit.

Aikuisena talvehtiva perhonen... Siitä on siis tullut täysikasvuinen perhonen jo edellisenä kesänä. Sitten se on kestänyt pakkaset ja rännät, tuulet ja tuiskut jossakin varvikossa, puiden onkaloissa tai rakennusten seinustoilla. Ovat kuulema tuon ajan horroksessa, eivät talviunessa. Ja lämmin kevätauringonpaiste saa sen tosi pian liikkeelle.

Monesti nuo ensimmäiset lentäjät eivät ole niitä kesän kauneimpia - siivestä puuttuu palasia ja värit ovat haalistuneita. Mutta kauniita ne ovat. Niissä jos missä näkyy merkkejä eletystä elämästä. Kummallisia selviytymisen ihmeitä ne ovat. Käsittämättömiä...

Itselläni on milteipä jokakeväisenä tapana lukea tähän aikaan vuodesta Olli Marttilan kirja Nokkosperhosen kesä. Suosittelen.