NÖYRÄNÄ NUORUUDESSA - OJAKELLUKKA (Geum rivale)

Pulleutta, kaarevuutta ja untuvakarvaisuutta - monenlaista pehmeyttä löytyy nuoresta ojakellukan kukasta. Kansan suussa kasville on annettu monia kuvaavia nimiä, osa niistä vähemmän kauniita. Mutta yksi ihastuttava lisänimi sille on annettu: "vanhurskaus".

Annettu lisänimi kuvannee lähinnä kukinnon nuokkuvaa asentoa. Se on nöyrästi taipunut ottamaan vastaan, pää alaspainuneena. Taitaa olla aika luterilainen tämä kasvi - vanhurskaus on vastaanottamista!

Mutta sitten tapahtuu kummia! Kun kukkiminen on ohi, kukkaperä oikenee ja kasvi nostaa kehittyneet siemenet suoraan pilviä kohti. Ja jokaisen pähkylän päässä on piikki, josta lisäkkeen katkettua jää jäljelle koukkukärki. Sen avulla siemenet tarttuvat tarramaisesti kiinni kaikkeen, mikä vain ohi liikkuu.

Näinkö se siis menee? Nuorena nöyrä ja vanhana piikikäs ja ylpeä. Ja mitä se ylpeys sitten on? Eikö vain useimmiten arkuutta... Ei näitä kasvien juttuja kannata lähteä soveltamaan ihmiselämään. Näinhän sen pitääkin tämän kasvin kohdalla mennä. Kaikki nuo muutokset palvelevat kasvin selviämistä ja elämän jatkumista.