TUSKIN LISÄTTÄVÄÄ

Ukki oli käymässä tyttärensä luona. Ruoka oli jo valmiina, ukki ja tyttärentytär paikoillaan istumassa. Viime hetkellä äidillä tuli kuitenkin asiaa vielä talon kellariin.

Ukki ehdotti, että odotetaan äiti ennen kuin aloitetaan ruokailu - äiti kun osaa hoitaa ruoan siunaamisen perheen oppimalla ja käyttämällä tavalla. Pienimmäinen ei kuitenkaan jaksanut enää odottaa. Eikä hänen mielestään aikuisia tarvittu myöskään siunausavustajiksi.

Kädet ristissä ja pää kumarassa tyttö siunasi:
"Tässä me nyt olemme.
Jumala ompi kannoillamme.
Anna meidän syödä. Aamen."

Lyhyesti ja tiiviisti. Omilla sanoilla. Kaiken sisältävästi. Ukilla ei ollut mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Minä en osaisi tuoda näin tiiviisti noista kolmea rukouksen perusasiaa omilla sanoillani esille.

Ensimmäiseksi on kyse yhdessä olemisesta Jumalan kasvojen edessä. Toiseksi on kyse siitä, että Jumala siunaa ja varjelee, ympäröi meidät edestä ja takaa kuten Raamatussakin sanotaan - ja sanamuodotkin olivat kuin Lutherin taisteluvirrestä tempaistuina! Ja kolmanneksi me saamme pyytää Jumalalta aina kaikkia elämämme tarpeita.
Honkarannan perheillassa 10.12.1998.