PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 19. helmikuuta 2009

ALTTARINÄKYMÄ

"Rakentajan, arkkitehdin ja teologian on tehtävä sellainen kirkko, että sisään astuessaan perkelekin pökertyy."

Tuo lause oli lehtiartikkelissa, jossa kerrottiin Kuhmon Lentiiran rajaseutukirkosta. Uutta kirkkoa palaneen paikalle rakennettaessa oli aluksi ajatuksena, että Lentiirajärvelle alttarin ikkunoista avautuva maisena ja sen kauneus riittää. Muuta alttaritaulua ei tarvita.

Mutta eipä riittänyt! Vai oliko se ikkunan näkymä itse asiassa kauneutta? Sellaisessa luonnon taulussa on aina mukana armoton olemassaolon taistelu. Siinä vahvempi vie aina tilan heikommalta. Siinä on kyllä kasvua ja versoja - mutta se on myös täynnä petomaisuutta, lahoamista ja mätänemistä.

Ei siis riittänyt se luonnon taulu. Alttarille rakennettiin myös risti. Ristiä ei laitettu peittämään näkymiä. Risti näkyy yhtäaikaa muun elämän raadollisen todellisuuden kanssa, sen rinnalla.
Portaanpään opistolaisten seuroissa Seuratuvalla 227.9.1992.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto