PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 27. helmikuuta 2009

KATSOMISKUTSU

Navettarakennus oli tulessa. Keskellä yötä siihen oli herätty. Sammutustöihin tarvittiin kaikki. Silti tuli näytti saavan ylivallan. Tarvittiin apua. Talon 10-vuotias tyttö lähetettiin naapuriin ja hän esittikin tehtäväksi annetun asian:

"Oisittako työ niin hyviä ja nousisia ylös ja tulisia kahtomaan, kun meillä navetta pallaa!"

Olivathan ne hyviä. Ja tulivat. Ja katsoivat - muuta kun ei enää ollut tehtävissä. Äärimmäisen kohteliasta oli tuon ajan käyttäytyminen. Lapsen arka katsomiskutsu saa kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että katsojiakin tarvitaan. Vai mitä olet mieltä seuraavista tutuista kohdista:

"Menkäämme siis Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut..." (Lk. 2)
"Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Herramme..." (VK 67)

Pelastushistorian suurimmat hetket ovat noissa kyseessä. Ja ainut, mihin ihmisiä pyydetään on tässä: tulkaa katsomaan... Asioita, joita ei kykene järjelle selittämään, on tyydyttävä katselemaan ja ihmettelemään.

Noillekin navettapalon katsojille jäi tuon yön tapahtumista lähtemätön muisto. Sen he muistivat, että talon isäntä yön pimeydessä viimeisten hiilien hehkuessa navettansa raunioilla otti rauhallisesti lakin pois päästänsä ja aloitti vahvalla äänellään virtensä: "Herra kiitetty olkoon isäimme Jumala..."
Seuroissa Rapakkojoella 22.9.1985. Kyseinen navetta paloi Lapinsalossa 1940-luvulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto