PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. helmikuuta 2009

HERMOSTUUKO PAAVALI

Mitähän Paavali ajattelisi, jos tietäisi, että hänen kirjeitään luetaan 2000 vuotta myöhemmin kautta kristikunnan? Olisiko tyytyväinen? Kukaties vähän ylpeäkin? Ehkä näin, mutta...

Saattaisi se Paavali olla pettynytkin. Ottaisi ne kirjeensä käsistämme ja kukaties repisi silpuksi. Sitten hän kyllä selittäisi:
"Nämä kirjoitettiin sille ajalle, niihin oloihin, niille ihmisille. Tein sen heille ymmärrettävällä kielellä ja käytin heille tuttuja käsitteitä. Miten te voitte puhua uskosta - tämän päivän asiasta - 2000 vuotta vanhoilla käsittämättömiksi muuttuneilla kielikuvilla! Puhukaa elävästä Kristuksesta tämän päivän ihmiselle tämän päivän kielellä!"
Seuroissa Kauhasilla 4.12.1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto