PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

VASTENTAHTOISTA

Eläkkeelle jäänyt opettaja muisteli mieleenpainuneinta kouluajan joulujuhlaansa. Tuttuun tapaan oli jo viikkojen ajan harjoiteltu koko kylän yhteistä joulujuhlaa varten. Evankeliumikuvaelma oli tietysti harjoiteltu. Mariat ja Joosefit, paimenet ja tietäjät ja enkelit oli valittu ja osat opeteltu.

Kaikki oli jo valmiina ja koulun sali täyttymässä ihmisistä. Mutta Joosefin osan esittäjää ei näkynyt. Vain hetki ennen juhlan alkua puhelin pirisi ja kuultiin: Joosefin osan esittäjä on rajussa mahataudissa eikä voi tulla kouluun!

Vaihtoehdot olivat vähissä. Kuvaelma oli esitettävä ja siihen kuuluu myös Joosef! Niinpä opettaja käveli sen pojan luo, jolla oli kyllä muuta ohjelmaa, mutta ei aiempa osaa kuvaelmassa. Ja opettajan oli kerrottava selvillä sanoilla:
"Nyt ei ole vaihtoehtoja. Kaikilla muilla on osansa. Sinulta en voi nyt edes kysyä, haluaisitko? Sinä olet Joosef kohta alkavassa kuvaelmassa!"

Kaikki meni hyvin. Joosefin osa oli vaatimaton, silläkin kerralla Siinä sai olla vain mukana, vuorosanojakaan ei ollut. Näyttämön vieressä jännittävä opettaja näki kuitenkin pojan ilmeen ja kuuli koko esityksen ajan hiljaista jupinaa. Sen joulunäytelmän Joosef puisteli päätänsä ja manaili koko ajan:
"Minä en olis halunnu tähän osaan! Naapurin Jaani olis ollu paljo parempi tähän. Minä en olis halunnu ollenkaan tähän!"

Taitaa olla tuttua puhetta monen joosefin suusta! Elämä on muulloinkin kuin jouluyönä täynnä niitä tilanteita ja kohtaloita, joissa ei haluaisi olla, jos vain saisi valita.
Saarnasta Kiuruveden kirkossa joulun jälkeisenä sunnuntaina 27.12.1998.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto