PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 27. helmikuuta 2009

MISTÄ ETSIÄ

Avainnippu oli hukassa - ja sen mukana tietenkin kodin, auton ja työpaikan kaikki avaimet. Käänsin koko talon, kaiken mahdollisen ylösalaisin. Tiesin kyllä, että ne eivät voi olla missään muualla. Se on tosi rasittavaa! Varmaan sinullekin tuttua? Sitä kiertää samat paikat, samat taskut ja samat laatikot viiteen kertaan. Välillä muka palaa töihinsä. Ja kuitenkin jo kohta huomaa, että ajatukset eivät pysy hetkeäkään aiheessa. Kohta taas vimmainen etsimiskierros on käynnissä. Autolla minä tänne tulin niin kuin huomasitte. Löysin siis lopulta!

Jos etsii väärästä paikasta, saa olla varma, että ei löydä - ei vaikka olisi kuinka ahkera. Sen saman löydön paljon isommissa asioissa kertoo ajatelmanaan runoilija Ernest Gordon näin:
"Yritin etsiä sieluani,
mutta en voinut nähdä sitä.
Etsin Jumalaani,
mutta hän väisti etsintäni.
Etsin toista ihmistä, veljeä ja lähimmäistä
- ja löysin kaikki kolme."

Seuroissa Hämäläisillä 5.4.1995.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto