PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

ASTIAN MAKUA

"Nyt on kyllä jutussa astian makua!" Noin sanottaessa savolainen kuulija - ja varmasti moni muukin - ymmärttää, että nyt on oltava tarkkana. Asia ei ehkä ole aivan siten kuin sanottiin. Viestin välittäjä on ottanut itselleen turhan ison aseman. Näkökulmat on valittu tarkoitushakuisesti ja puhujan oma merkitys korostuu kohtuuttomasti...

Lieneekö tuolla tutulla sanonnalla mitään tekemistä Paavalin sanojen kanssa, kun hän muistuttaa: "Tämä aarre on meillä saviastioissa." (2. Kor. 4) Sanoma ei nouse sen levittäjän erinomaisuudesta. Sanomaa ei tee mitättömäksi myöskään sen eteenpäinviejän puutteet ja rajallisuudet. Sanoma on Jumalalta ja se on annettu kaikille ihmisille jaettavaksi. Jotakin tuollaista Paavalin sanoilla kai on ymmärrettävä.

Mutta onko vielä Raamatussakin aarre saviastioissa? Aarre on tietenkin selvä. Se on sanoma Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta. Kristuksen teoissa se tulee meille ymmärrettäväksi. Mutta tämän aarteen ympärillä on vieläkin särkyvä ja sinänsä arvoton astia. Se on siellä mukana aikaansa sidotuissa näkemyksissä ja vain oman rajallisen aikansa elävissä maailman selittämisen malleissa. Kuinka helposti meille käykään niin, että me alamme väittää astiaa aarteeksi!
Raamattu tutuksi -luennon alussa srk-talolla 10.11.1986.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto