IKÄVÄSTÄ
Hän oli yksin jäänyt. Perheen isä, jolta lapset olivat kaukana - niin kun monelta muultakin näillä seuduilla. Mutta nyt hän oli yksin, niin yksin. Hän oli leski.
Kun lapset taas kerran pääsivät käymään isänsä luona, he olivat ihmeissään. Kotikujan päästä oli kaadettu pihakuusi - se kaikkein suurin ja kaikkein tuuhein ja koko perheelle kaikkein rakkain.
Ihmettelevät lapset kuulivat kuitenkin isältä puun kaatamiselle omat perustelunsa:
"Kaadoin sen pois, jotta näen jo vähän aiemmin, jos joku on tulossa käymään. Ja taas lähtiessä pystyn nyt vieraitani katseellani aina kauemmas saattelemaan..."
Emme aina osaa edes aavistella, kuinka odotettuja kävijöitä me saatamme olla...
Mainitun leski-isän hautajaisseuroissa 1992.
Hän oli yksin jäänyt. Perheen isä, jolta lapset olivat kaukana - niin kun monelta muultakin näillä seuduilla. Mutta nyt hän oli yksin, niin yksin. Hän oli leski.
Kun lapset taas kerran pääsivät käymään isänsä luona, he olivat ihmeissään. Kotikujan päästä oli kaadettu pihakuusi - se kaikkein suurin ja kaikkein tuuhein ja koko perheelle kaikkein rakkain.
Ihmettelevät lapset kuulivat kuitenkin isältä puun kaatamiselle omat perustelunsa:
"Kaadoin sen pois, jotta näen jo vähän aiemmin, jos joku on tulossa käymään. Ja taas lähtiessä pystyn nyt vieraitani katseellani aina kauemmas saattelemaan..."
Emme aina osaa edes aavistella, kuinka odotettuja kävijöitä me saatamme olla...
Mainitun leski-isän hautajaisseuroissa 1992.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti