HÄTÄHUUTO

Tämä pienen pojan ajattelemattomuus on meille kerrottu monesti varoittavana esimerkkinä. Paimenessa ollessaan hän kyllästyi yksinäisyyteen, kaipasi vaihtelua ja toisia ihmisiä.

"Apua! Täällä on susia! Auttakaa minua!"

Kyläläiset kuulivat avunhuudot ja lähtivät kiireesti avuksi. Hälytys huomattiin turhaksi, mutta pojasta oli mukava olla huomion keskipisteenä. Hän jatkoi hullua leikkiään kerta toisensa perästä, ja aina oli joku, joka tuli hädissään varmistamaan asiaa.

Mutta lopulta susi tuli. Eikä kukaan kyläläisistä enää ottanut avunhuutoa todesta. Vain paimenpojan lakki löytyi paikalta kertomassa tapahtuneesta.

Monta kertaa, kun rippikoulussa on kerrattu toista käskyä, sen muistaminen on kangerrellut samassa kohdassa. Näin sen on väitetty kuuluvan:
"Älä lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä..."

Tosi lähellähän se on! Vain yhden sanan päässä oikeasta! Ja silti koko käskyn tarkoitus kääntyy päälaelleen! Turhasta huutamisesta se paimenpojan kohtalokin varoitti. Ei turhaan - mutta hädässä on kyllä huudettava!
Saarnassa Kiuruveden kirkossa hellittämättömän uskon sunnuntaina 7.3.1993.