PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 13. helmikuuta 2009



LILLUKAN VARSIA - LILLUKKA (Rubus saxatilis)

Mitättömän vaaleista ja pienistä kukista kehittyy pirteän punaisia väriläiskiä loppukesän metsiin. Lillukat eivät ole myrkyllisiä, jos eivät kovin käyttökelpoisiakaan. Hedelmää sanotaan kerrannaisluumarjaksi ja se siis muodostuu erillisistä osahedelmistä.

Jokainen tuntee sanonnan, ettei pidä sotkeutua lillukanvarsiin. Tällä tarkoitetaan lillukan rönsyjä, jotka saattavat yhdessä kesässä kasvaa jopa 3,5 metriä pituutta. Yhden kasvin kaikkien rönsyjen yhteismitaksi on mitattu yli 40 metriä!

Mutta silti lillukan varsiin ei pitäisi sotkeutua. Eikös se tarkoita sitä, ettei pitäisi takertua epäolennaiseen, vaan aina vaan tulisi pysyä jämäkästi keskeisimmässä ja tärkeimmässä. Mutta kun on niin kovin paljon pientä ja mielenkiintoista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto