PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 19. helmikuuta 2009

MURSKAVOITTOJA

Vaalit pidettiin eikä keneltäkään jäänyt huomaamatta, miten niissä kävi. Voittajien lehdet huusivat kuuden palstan leveydellä: "Murskavoitto!!!" On pakko sanoa, että ei hyvältä näytä...

Minkähänlaiset edellytykset yhteistyölle toisen murskaamisesta syntyy? Aikansa siinä saa myös uuden kasvua odotella, jos on murskattuna olemisesta lähdettävä liikkeelle. Pelkkä kielikuvahan se tietysti on, mutta silti se mietityttää. Olisikohan sittenkin parempi, ettei yhteisten asioitten hoitamisessa kovin usein tulisi murskavoittoja eikä murskatappioita?

Historia on kyllä tietysti pullollaan murskavoittoja. Ja niissä on sanan mukaisesti todella murskattu ja tuhottu, tehty raunioita ja särjetty. Kuitenkin yhden ainoa kerran on saatu sellainen murskavoitto, jolla on ollut annettavana iloa ihmisille. Virressä siitä veisataan näillä sanoilla: "Voimallansa Kristus murskaa / vallat yön ja kuoleman." (VK 228:3)
Seuroissa Korpijoen koululla 18.3.1991.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto