Ne seurat minä muistan aina velkaseuroina. Olin rahattomana seuroissa. Seurojen jälkeen kaupattiin huutokaupalla kahvikakkua. Minäkin korotin. Pitäähän sitä ainakin yrittää yllyttää muita maksamaan diakonialle vielä vähän enemmän.
Mutta niinhän siinä taas kävi. Pappi kun huutaa niin luulevat, että se nyt niin kovasti tuota haluaa, että ei kehdata me muut enää huutaa! Minulle se kakku siis jäi, rahattomalle! Vieruskaveri pelasti tilanteesta ja lainasi tarvitsemani viisikymppisen. Lainaehdot hänellä olivat kuitenkin selväsanaiset: "Maksua en sitten muualla huoli. Käyt kotona maksamassa!"
Velka, jolla on yksi ainut mahdollinen maksupaikka. Tuollaisesta asiasta saattaisi syntyä vaikka puhe. Siinä puhuttaisiin uskomme kaikkein keskeisimmistä asioista!
Seuroissa Hautakylässä 29.11.1990.
Mutta niinhän siinä taas kävi. Pappi kun huutaa niin luulevat, että se nyt niin kovasti tuota haluaa, että ei kehdata me muut enää huutaa! Minulle se kakku siis jäi, rahattomalle! Vieruskaveri pelasti tilanteesta ja lainasi tarvitsemani viisikymppisen. Lainaehdot hänellä olivat kuitenkin selväsanaiset: "Maksua en sitten muualla huoli. Käyt kotona maksamassa!"
Velka, jolla on yksi ainut mahdollinen maksupaikka. Tuollaisesta asiasta saattaisi syntyä vaikka puhe. Siinä puhuttaisiin uskomme kaikkein keskeisimmistä asioista!
Seuroissa Hautakylässä 29.11.1990.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti