SYDÄMEN KUKKA - KIELO ( Convallaria majalis)

Toispuoleisesti nuokkuva terttukukinto, hohtavan valkoiset posliinimaiset kukat ja se tuoksu... Siinä varmasti perusteet sille, miksi kielo on äänestetty Suomen kansalliskukaksi. Se tuntuu jo nimellään kertovan kaikesta kauniista. Kauniin nimen syntyhistoria on yllättävä. Kansan suussa kasvi oli lehtiensä muodon perusteella nimetty "lehmänkieleksi". Siitä Elias Lönnrot muovasi tuon niin kauniilta kuulostavan kielo-nimen.

Raamatun tapahtumapaikoilla ei kieloa kasva. Kuitenkin Laulujen laulun maininta "laaksojen liljasta" on yhdistetty kieloon - englanninkielessä se on otettu suoraan kasvin nimeksi (Lily of the valley). Myös keskiajan kirkkomaalarit käyttivät kuvakielessään usein kieloa. Se maalattiin paratiisin puutarhaan, joulunseimen vierelle ja viimeisen tuomion kuvauksiin - siinä tietysti sinne "paremmalle puolelle".

Kauneudessa on aina myös haurautta ja heikkoutta. Englantilainen kansankielinen nimitys Our Lady´s Tears (Marian kyyneleet) yhdistää kellomaiset kukat Jeesuksen äidin sydämen läpi tunkevaan suruun ja kyyneliin.

Kielo on siis sydämen kukka. Sitä se on myös siksi, että se sisältää konvallotoksiinia, myrkkyä, joka on nisäkkäille tappavan voimakasta. Linnut sen myrkkymarjoja kuitenkin pystyvät syömään. Osaavissa käsissä myrkky pystytään jalostamaan hyötykäyttöön - siitä on valmistettu betasalpaajamaisesti toimivaa sydänlääkettä.

Tieteellisen nimen loppuosa "majalis" kertoo, ettei tieteellisiä nimiä ole tällä perukalla keksitty. Nimihän tarkoittaa "toukokuun kukkaa", kesäkuulle se meillä odotuttaa. Onhan Kielon nimipäiväkin meillä 14.6. - onnitteluni kaikille sen päivän kieloihmisille!