PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 17. helmikuuta 2009

KIRKON ÄÄNTÄ

"Kilkon ääni kuuluu! Kilkon ääni kuuluu ihan selvästi!"

2-vuotias pikkupoika oli mummulassa aivan innoissaan. Ääni kuului lauantaiaamuna livenä leikkipuistossa ja pyhäaamuma aamupuuropöytään radiokirkon alkaessa. Siinä muut touhut jäivät. Sitä ääntä oli yhdessä kuunneltava.

Viikko vaihtui ja tuli toinen pikkupoika mummulareissulle, 2-vuotias tämäkin. Kirkkoon mennessä kellonsoiton kajahtaessa tämäkin totesi: "Tuo on kirkon ääni!"

Mummulaan kirkkoreissulta palattuaan hän kertoi niin kuin asia oli: "Oltiin kirkossa serkkua siunaamassa." Ja niin olivat. Esikoulu oli serkkutytölle alkanut, ja jumalanpalveluksessa oltiin mukana koulutielle siunaamassa.

Kirkon ääni oli kuulunut ihan selvästi. Pienikin oli sen ymmärtänyt.
Hartauskirjoituksen alku Kiuruvesi-lehdessä 27.8.2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto