YLÖSNOUSSEEN SUUSTA

Hiljaisella viikolla oli isoiskoulutuksen kokoontuminen. Yhtenä sen osana luettiin yhdessä Raamatusta pääsiäisajan tapahtumat. Oli jo kuultu enkelin sanoma haudalla. Mariakin oli jo nähnyt ylösnousseen. Tultiin juuri siihen kohtaan, jossa Jeesus ilmestyy koko opetuslasten joukolle. Lukuvuorossa olija ehti jo sanoa: "Ja Hän sanoi heille:"

Mutta juuri siinä vaiheessa alkoi viereisestä eteisaulasta kuulua kirkkaalla ja kuuluvalla naisen äänellä: "Hyvvee iltoo! Onpa mukava tuas nähä sinua! Vieläkö sulla on lapset sairaana? Mitä muuta sulle kuuluu?..."

Kyllä siinä Raamatun lukemisessa oli tuolla kohdalla tauko pidettävä! Ja naurettava! Arja-kanttorin kuoroharjoituksiin tulemisen ajoitus oli kerta kaikkiaan mestarillinen. Tietämättään hän tuli laittaneeksi sanoja Jeesuksen suuhun. Ja samalla herätti väkisin ajatuksia. Sanat sopivat yllättävän hyvin ylösnousseen suuhun! Itse asiassa se olisi voinut mennä juuri noin! Eikös hän kysellytkin juuri ihmisten kuulumisia, heidän jaksamistaan ja monia meistä ehkä turhankin arkipäiväisiä asioita: "Onko teillä mitään syötävää?"

Päiväkirjasta isoiskoulutuksen jälkeen hiljaisella viikolla 1992.