PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

AUKIOLOAJAT

Isät eivät monesti puheita pidä. Ei pitänyt tämäkään isä. Mutta lähtijöille on aina haluttu jotakin sanoa. Tyttären kotoa lähtiessä isä oli kotiovella nämä ajatuksensa kertonut:

"Sinulla on yhtä suuret silmät kuin minullakin. Näet niillä yhtä hyvin kuin minäkin. Mutta tapahtuipa mitä tahansa, muista aina, mikä tie vie kotiin - siellä on aina ovi sinulle auki!"

Noin niitä puheita pitäisi osata pitää - vähän sanoja, mutta paljon sisältöä. Sellaiset puheet pysyvät aina mielessä.
Sanojan muistoseuroissa 1990-luvulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto