PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 5. maaliskuuta 2009


TOISENLAINEN APILA - METSÄAPILA (Trifolium medium)

Kuvasin tuon apilan Raplan seudulla Keski-Virossa 5 vuotta sitten. Se näytti jotenkin erikoiselta. Olet varmasti joskus yrittänyt tehdä lajitunnistusta pelkän kuvan perusteella - ja huomannut sen monen kasvin kohdalla toivottomaksi. Melkein aina kuvassa pitäisi näkyä juuri ne kuvan ulkopulelle jääneet asiat!

Päädyn kuitenkin nyt nimeämään tämän kasvin metsäapilaksi. Kuvasta pystyy nimittäin onnekkaasti tarkistamaan ainakin seuraavat asiat. Lehti on muodoltaan kapeahko, tummanvihreä ja laikuton. Kukinto on selvästi kukkaperän päässä. Verhiön muoto ja karvattomuus - kuvaa suurentamalla ne pääsee näkemään kukkien tyveltä - sopivat määritykseen. Lehtihankojen korvakkeet (oikeassa ylälaidassa pikkukuva samasta kasvista) ovat muodoltaan kapeita ja pitkäkärkisiä. Kukan voimakas väri kiinnitti jo kuvaa ottaessa huomion.

Metsäapilaa ei olisi tarvinnut mennä meren taakse kuvaamaan. Sitä on eteläisessä Suomessa varsin yleisesti Pori-Tampere-Savonlinna -linjalle saakka. Tosin sen sanotaan viime vuosina äkillisesti harvinaistuneen. Tämäkin kasvi kuuluu ns. sotasiirtolaisten joukkoon, sillä Petsamon alueelta sitä edelleenkin löytyy. Sinne se kulkeutui saksalaisten mukana sota-aikana.

Metsäapilasta tekee toisenlaisen apilan sen kasvupaikka. Se on Suomessa kasvavista apiloista ainoa, jota voidaan sanoa metsäkasviksi. Pelloilla ja niityillä se ei muiden sukulaistensa tavoin viihdy, vaan suosii aurinkoisia rinteitä ja metsänreunoja tai metsän keskellä olevia pieniä aukkuja. Kansankielessä metsäapilaa nimitetään paulankukaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto