PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

PIKKUJAKKARA

Olin siunaamassa 85-vuotiasta äitiä - ihmistä, jolle ei annettu onnea oman lapsen saamisesta. Mutta äiti hän oli! Orpokodin pieni poika sai heiltä kaipaamansa kodin, paikan, jossa häntä rakastettiin.

Puoliso teki tuolle pojalle pikkujakkaran, sellaisen juuri 3-vuotiaalle sopivan. Hellan viereen kannettuna siltä ylsi näkemään äidin tekemisiä ja siitä pääsi mukaan lihapullan pyöritykseen!

Tuo poika osasi kouluun mennessä itse valmistaa lihapullat! Monikohan osaa? Ja ennen kaikkea: rakennetaankohan tänä päivänä tarpeeksi niitä pikkujakkaroita? Niitä tarvitaan...
Kertomuksen äidin muistoseurojen ajatuksia 1998.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto