HYÖDYNNETTÄVÄ RIESA - KOMEALUPIINI (Lupinus polyphyllus)

Alunperin tämä kasvi on lähtöisin Pohjois-Amerikan vuoristoseuduilta. Monen mielestä se olisi saanut jäädäkin sinne... Mutta viimeistään 1800-luvulla se oli jo kotiutunut Eurooppaan. 1950-luvulla todettiin, että tämä tulokaskasvi näyttää hyvinkin sopeutuvan kasvamaan myös Suomessa...

Nyt se on riesa - äärettömän tehokkaasti leviävä ja kasvamisalueeltaan kaiken muun kasvillisuuden tukahduttava. Se sietää äärimmäisen hyvin kuivuutta. Samoin se sopeutuu niukkaravinteiseenkin maaperään, koska pystyy juuristonsa typpibakteerien avulla itse tuottamaan tarvitsemiaan ravinteita.

En ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että lupiini kuuluu hernekasveihin. Tiedon kuultuaan kukasta kyllä löytää hernekasvien kukalle tyypilliset purjeen (taimmainen terälehti) ja venhon (etuterälehdet), jonka suojaan heteet, emi ja mesi jäävät. Mielenkiintoisia muotoja lupiinin terttukukinnosta löytyy, kun sitä kuvailee sivulta tai suoraan ylhäältä...

Eikö mitään hyvää... Paljonkin, sillä vaikka lupiini on alunperin myrkyllinen, siitä on jalostettu myös ei-myrkyllisiä lajeja. Niistä on onnistuttu valmistamaan mm. paperia, öljyä, margariinia ja lihan korvikkeeksi kelpaavaa valkuaispuristetta - sellaisena se soveltuu rehuksi ja vihannekseksi. Tällainen hyötykasvi, jolla on alussa kerrotut kyvyt selvitä äärimmäisissä oloissa! Tällä saattaa vielä joskus olla kysyntää...