Kylän pojat olivat päässeet metsälle. Jonossa he kulkivat kapeaa polkua rantaa kohti, kymmenkunta poikaa. Ja etummaisella oli sen pihapiirin ainut pyssy! Rantaan tullessa venepoukamasta ponnahtaa sorsa siivilleen. Ase pamahtaa...
Poikalauma säntää rantaan. Ja kohta oli pudotettu sorsa perimmäisenä kulkeneen, kaikkein pienimmän pojan käsissä. Rannassa istuva naapurin mies sai tässä vaiheessa kuulla pienen pojan ylpeyttä täynnä olevat sanat: "Tämä oli helppo nakki meille!"Tuo oli tosi tarina metsästyksestä vuosikymmenten takaa. Samalla se saattaa olla opetus jostakin suuremmastakin. Se poika siellä jonon hännillä ei nähnyt koko tapausta, ei mitään siitä! Se pienin ei tehnyt yhtään mitään! Ei se olisi edes osannut tehdä mitään!
Mutta silti se jonon viimeinen ja joukon pienimmäinen sai kuulua porukkaan. Se sai olla mukana saaliinjaossa. Onkohan seuroissa joskus samanlaista? Tullaan jonon hännillä, istutaan penkissä omissa ajatuksissa. Joskus on jotakin saalistakin jaettavana...
Koululuokan seuroissa Seuratuvalla 2.5.2005.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti