PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 6. maaliskuuta 2009


VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA - AITOVIRNA (Vicia sepium)

Virnat ja nätkelmät ovat molemmat hernekasveja (Fabaceae). Selkein ero näiden sukulaisryhmien välillä löytyy lehdistä. Virnoilla lehdykkäpareja on yleensä huomattavasti enemmän, joillakin lajeilla jopa parikymmentä.

Aitovirnan lehti on kärhellinen. Päätölehdykkä on muuten jäänyt kehittymättä, mutta sen lehtisuoni on kasvanut pitkäksi ja herkäksi tartuntarihmaksi. Kuvassa näkyy, miten aitovirnan kiipeily on kärhillä kolmesta eri kohdasta tuettu viereiseen heinänkorteen. Rento varsi ei muuten kestäisi kasvin painoa.

Useimmiten kasveilla on mettä vain kukinnoissa. Aitovirnalla on kuitenkin lehtihangan pienissä korvakkeissa kaksi tummana laikkuna näkyvää mesiäistä. Nämä ovat muurahaisten suosiossa. Muurahaiset saavat mettä - palkkiona ne syövät tai karkottavat kasvin lehdille ilmaantuneet toukat ja mönkijät. Ihailtavaa yhteistoimintaa kasvin ja eläimen välillä... Jossakin toisessa yhteydessä puhuttaisiin kukaties suojelurahan maksamisesta...

Aitovirnan erottaa yleisemmästä hiirenvirnasta varsin helposti. Aitovirnan kukat ovat suurempia ja punaisempia, lisäksi ne lähtevät miltei perättöminä lehtihangoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto