PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 5. maaliskuuta 2009

KRISTUKSEN KÄDET

"Oottako työ nähny Kristuksen käsiä? Mihinkähän lienee hävinneet ristiinnaulitun kädet?"

Noin kyselivät diakoniatyöntekijät rippileirillä. He olivat aloittamassa rippikoulutuntia diakoniasta. Kaikki olikin jo valmiina, mutta ebenpuisen krusifiksin yksi osa oli hukassa. Siitä tuo kysely.

Sitähän se diakonia taitaa arjessa olla. Se on avunkohteiden loputonta etsimistä ja näkemistä. Ja kun maailma on sitä avuntarvetta täynnä, silloin on kyseltävä: Missä ovat Kristuksen kädet? Kuka suostuu antamaan kädet ristiinnaulitulle, kädet autttamaan ja tukemaan toisia? Kristuksella ei ole muita käsiä, on vain tämän päivän ihmisten kädet!
Seuroissa Seuratuvalla 20.11.1995.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto